No niin, enää kolme viikkoa ja sitten jipii. ;D

Tänään on täydellisen hieno elokuun sunnuntai jota olisi kelvannut viettää vaikka missä, mutta seKIN on nyt kulunut lähimaisemissa. Kuljettaja on perävaunun kanssa vuonon takana hoitamassa taas elämän kulkuun kuuluvia ikävämpiä velvollisuuksia, minä olen koiravahtina (tai koirien vahdittavana) kotona. Hauvavanhusta ei sinne enää viedä milloinkaan. Se on monet kerrat ikkunassa odotettuaan, pihaan ajaneista autoista riemuittuaan ja kerran toisensa jälkeen petyttyään kai vaipunut johonkin kaipuun ja unohduksen väliseen olotilaan, eikä sen ikävää todellakaan ole tarvis herättää yhtään enempää kuljettamalla sitä sinne missä se on suurimman osan elämästään asunut.

Tämän päivän tunturihuiputukset ovat siis hyvin paikallisia. :) Taustalla näkyy Bøkfjord ("Pyökkivuono") ja Prestøya jolla mm. Kirkkoniemen sairaala sijaitsee.

- Hee-i!! Syötsä? Sä syöt!! Mitä sä syöt?? Epistä!

- Häh...? (rousk) Eeen mitään... Asettelen vaan hampaita kauniiseen irvistykseen. Katso vaan säkin nyt kameraan ja poseeraa kunnolla...

 

Nam. Kehtaisko kantaa kotiin?

 

Näitä rakennelmia riittää sodasta muistona.

 

Kaakkuriperhe iltapäiväkylvyssä.

 

Yksi pitää vahtia ja toiset sukeltelevat.

 

Alkuverryttelyä.

 

Joo, soon moro. Tuollaiselle ala tässä poseeraamaan, hankkikoon kunnon kameran ja vakaan käden niin katsotaan sitten!

 

Kivoja päivänvarjoja.

 

Täällä on jonkin verran havupuita mutta hyvin usein niille käy näin. Kelpaahan ne vielä koiran vessaksi...

 

Ne mitkä on pystyssä, kasvaa sitten monesti aika hassusti maata myöten.