Alpeille. 

Onnekseni juuri sieltä minne ollaan lähdössä, on tullut useita lyhyitä tv-pätkiä talven mittaan. Olen huomannut että siellä on hissejä, JOILLA PÄÄSEE MYÖS ALAS.

Urheasti olen kuitenkin pakannut laskettelusukset ja -monot, kypärän, kasvomaskin ja valtavankokoiset lasit, suuren takin jonka alle mahtuu 3 fleeceä ja kaksi villapaitaa, kelkkailurukkaset joiden alle mahtuu kolmet isosiskon neulomat tai kahdet mummon neulomat lapaset, ja vieläpä valtaisat kengät ilman suksia tehtäviä huimia vaelluksia varten. Kyllä tällä varustuksella ainakin pääsee afterskihin huonommassakin kelissä, nolohan olisi viettää loma hotellihuoneessa istuen. Otsalamppu ja gps on vielä pakkaamatta, mutta ehkä nekin pitäisi varmuuden vuoksi ottaa mukaan.

Edit: Otsalamppu on pakattu ja Parempi Puolisko ottaa pienen gps:än mukaan, pitääkseen ajan tasalla tilastot korkeuksista, mataluuksista, syvyyksistä, pituuksista, nopeuksista ja muista pakkomielteistään. Minä kun olisin käyttänyt sitä vain afterskin löytämiseen... 

Oikeasti - minä, laskettelusukset ja Alpit ei kuulosta oikein luonnolliselta yhdistelmältä. Enkä tiedä ovatko näkymät Paremman Puoliskon osalta paljon lupaavampia, vaikka toki hänellä on se etu että hän edelleenkin oppii asioita, toisin kuin allekirjoittanut. Mukaan lähtee myös yksi Rämäpää, joka voisi varmasti antaa hyviä ohjeita jos kaahottamiseltaan ehtisi.

 

Laukunpakkausmusana on tämänhetkisen obsessioni kohde Oasis. Joku totesi netissä nerokkaasti Oasiksesta, että jos hän haluaisi kuunnella Beatlesiä, niin silloin hän kuuntelisi Beatlesiä. Mutta haloo, jos Beatles olisi julkaissut viime vuonna uuden levyn, niin totta kai minäkin kuuntelisin sitä. Ergo, miksi siis jättäisin Oasiksen levyn kuuntelematta?