Ehdittiin käydä mökillä vuonon pohjoispuolella ennen ensilumen tuloa. Viimeksi oltiin siellä pääsiäisenä. Se on syksyllä ja kevättalvella hieno paikka, eipä siellä muuten juuri käydä.

Kutsun paikkaa joskus Hevonkuuseksi, koska muistan miten ensimmäisillä kerroilla siellä käydessäni minusta tuntui että olin todella kaukana sivistyksestä. :) Ei sinne kuitenkaan ole kuin noin 8 kilometrin kävelymatka kesäisin. Nykyisin siellä toimii kännykkäkin jonkin verran, ainakin tekstiviestejä pystyy lähettämään. Sähköjä ja vettä siellä ei tietenkään ole, mutta mökin takana virtaa onneksi puro. Ja onhan siellä aggregaatti, lähinnä siksi että siellä voi tarvittaessa käyttää sirkkeliä tai muita sähköllä toimivia työkaluja. Mutta seinällä on myös digiboksi ja upouusi taulu-tv. Mies ei onneksi kuulu niihin jotka lähtevät tunturiin katsomaan televisiota, mutta mökin muut omistajat saattavat katsoa siellä joskus jalkapalloa...!?

Matkalla on hiihtäjien ja muiden kuntoilijoiden pysähdyspaikka Appelsinhaugen, "Appelsiinikukkula". Siis tuolla nimellä kaikki sitä kutsuvat, mutta kyltissä lukee muuta. Mies uhkasikin tuoda ensi kerralla mukanaan lankunpätkän johon kirjoittaa punaisella tussilla sen "oikean" nimen.

Lähistöllä liikuskeli tietenkin jonkin verran metsästäjiä ja heidän koiriaan, Santtua olisi kovasti kiinnostanut tehdä tuttavuutta niiden kanssa ja se oli pidettävä kiinni melkein koko ajan. Pikkulikka taas jäi alas avopin keittiöön kuolaamaan.

Olin minäkin yrittänyt sentään pukeutua ajankohtaan sopivasti.

Hiiriä on paljon tänä vuonna, ja niiden valtateitä ja tunneleita oli joka puolella. Onneksi ne eivät olleet valloittaneet mökkiä!

Mökillä siivoiltiin ulkona ja sytytettiin pieni nuotio että sain iltapalaksi pari Atrian grillimakkaraa. :)

Näkymä mökin katolta. Sieltä myös tekstiviestit lähtevät parhaiten maailmalle.

Appelsiinikukkula takaisinpäin tullessa.