Viikonloppuna osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni Båtsfjordin keskiyön auringon hiihtoon, joka on naisten kymppi. ;) Siellä ei palkintoja jaeta käytetyn ajan eikä suksivoiteiden perusteella, vaan tarkoitus on viettää mukava yö yhdessä kymmenien siskojen kanssa ja pukeutua ja varustautua parhaiten katsomallaan tavalla; parhaat asut kyllä palkitaan jonkinlaisella urheilujuomalla.

Oli aivan mielettömän hieno yö ja muutenkin oli kerrassaan loistava reissu. Perille bussilla ja takaisin sunnuntain vastaisena yönä Hurtigruta-laivalla. Hiihtämässä oltiin lauantain vastainen yö, ja saunan, parin tunnin unien, shoppailun, taas saunan ja illallisen jälkeen oli vuorossa cabaret ja sen jälkeen bileet, joissa ehdimme olla joitakin tunteja ennen kuin piti lähteä satamaan. Yö laivalla ilman hyttiä oli sekin upea kokemus tyynellä merellä kirkkaalla säällä.

Tapahtuman järjestää Båtsfjordin mieskuoro, joka lauloi meidät matkaan, piti huolta nuotiopaikoista ja yleisestä hyvinvoinnistamme hiihdon aikana, ja vastasi myös lauantai-illan viihteestä. Suurkiitos heille, ensi vuonna on tapahtuman 20-vuotisjuhlat ja silloin lähdetään isommalla joukolla! Kannattaa Suomen puolellakin naisihmisten laittaa korvan taakse toukokuun toinen viikonloppu, pakata vinkkutermokset reppuun ja lähteä norskeihin vähän reippailemaan. :D

Edit: Muistilappu itselleni ensi vuodeksi, nämä asiat pitää korjata:

1. Pukeutuminen. Minulla oli sopiva määrä vaatteita päällä ja mukana mutta ensi vuodeksi on keksittävä jonkinlainen porukkaamme kuvaava asu.

2. Juomat. Tuntui älyttömältä ajatukselta kantaa jotain kaljaa tai siideriä tunturiin, niissä on nesteprosentti niin korkea että sitten olisi pitänyt koko ajan etsiä vessapaikkaa puuttomalla ylängöllä. Viinasta taas tulee liian känniin. Valitsimme siis punaviinin, mutta punaviini yöjuomana työpäivän ja matkan päälle EI TOIMI vaan alkaa nukuttaa. Eli ensi vuonna siideripack reppuun, ja puskan puutteessa voi vessan seininä käyttää rullattavaa makuualustaa.

3. Sukset. Keli oli aivan mahtava ja samanlaista toivotaan jokaiseksi vuodeksi, kovat hankiaiset ja huima luisto. Mutta viimeinen mäki oli tosi jyrkkä ja jarruttaminen tavallisilla murtsikkasuksilla jäisellä hangella käytännössä mahdottomuus. Suurin osa porukasta käveli kiltisti alas suksia kantaen, minullehan sellainen ei käy mitenkään - eli ensi vuonna mukaan teräsreunaiset sukset joilla mäenlasku on paljon helpompaa ja mukavampaa!