hiljaiseen blogiin. :D Pienen pieni Facebook-addiktio valitettavasti vähentää bloggailua entisestään...

Täällä on ollut upeat pääsiäiskelit sekä ennen että jälkeen pääsiäisen, pääsiäisviikolla ei niinkään. ;) Käytiin Luostolla jossa Santulla ja Isolla Mustalla oli iloinen jälleennäkeminen, rinnekokemuksista mieleenjäävin oli ensimmäisen päivän lumituisku-rinteily ja varsinkin se kun molemmat laskettelusukset irtosivat jalasta ankkurihississä seisoessa. :D Siellä oli kinostanut lunta tosi korkeiksi möykyiksi sekä rinteessä että hissiuralla, ja hissillä ylös kiipeäminen oli muutenkin aika elämyksellistä. Kävin myös pitkästä aikaa ihan oikealla hiihtoladulla - toteamassa että koiran perässä joitakin kertoja viikossa suksilla roikkumalla ei välttämättä oma kunto juurikaan kasva vaan pikemminkin päinvastoin, eli en pärjää isälleni suksilla ilman Santun vetoapua mitenkään vaikka iän puolesta ehkä pitäisi. :D Itse pääsiäiseksi ajeltiin sitten Hevonkuuseen eli vuonon taakse, ja olihan siellä yksi aurinkoinenkin päivä, mutta muuten oli tunturissa aika harmaata, ja, kuten olettaa sopii kun kaikki leijahiihtovarusteet on saatu hinattua ylös: täysin tyyntä.

Pääsiäiskuvista suurin osa on pärstäkuvia joita joutui sensuroimaan, mutta julkinen albumi näkyy täällä jos kiinnostaa...

- Ja se edellisessä postauksessa mainittu huono viikonlopun alku liittyi sellaiseen seikkaan, että meikäläinen istuu nyt toistaiseksi matkustajan paikalla sekä autoillessa että kelkkaillessa. Juttu on vielä sillä tavalla kesken että en ole ajokieltopäätöstä hyväksynyt (ts. ajokiellon pituutta) ja odotan lähinnä että saan lisää neuvoja ennen kuin päätän mitä allekirjoitan. Mutta todetaan nyt tässä että täällä ei nopeusvalvonnassa juuri armoa anneta eikä välttämättä katsota kokonaisuutta, ja sitä nopeusvalvontaa todellakin ON nykyään Finnmarkissa (ainakin meidän kunnassamme viime keväästä lähtien suorastaan naurettavuuksiin asti), eli hyvään onneen ei kannata mahdollisilla lomamatkoillakaan luottaa! Omalla kohdalla ei tällä kertaa ollut edes hyvään onneen luottamisesta kyse, vaan ihan silkasta vahingosta. Onneksi olen saanut poliisin puolelta jo parilta taholta vahvistuksen edes siihen, että en todellakaan aiheuttanut minkäänlaista vaaraa, mutta rangaistuksen määrää lukiessa tulee vähän sellainen tunne kuin olisi syyllistynyt pahimpaan autoilijan painajaiseen eli ajanut jonkun päälle tai muuten vaarantanut ihmishenkiä! :-/

On tässä sellainen hyvä puoli että tieliikennelaki on ainakin osittain tullut meikäläiselle tutummaksi ja hyvin monta uutta norjalaista termiä on opittu (osa on edelleen ymmärtämättä); löysin myöskin hallituksen antaman ohjeen jonka mukaan kokonaisuus nimenomaan PITÄÄ OTTAA huomioon ajokiellon pituutta määrättäessä. Etenkin sillä rajoitusalueella josta meikäläinen laserilla nappaistiin, pitää huomioida konkreettiset olosuhteet, koska kyseessä on erityisestä syystä asetettu aluenopeusrajoitus. Lisäksi rangaistusta määritellessä pitäisi käydä ilmi, että ajokortin tarve on huomioitu päätöksessä. Kumpaakaan näistä ohjeista ei minun ymmärrykseni mukaan ole omalla kohdallani noudatettu. Tässä tapauksessa on myöskin kaksi erilaista vaihtoehtoa lukea taulukkoa jonka on tarkoitus ohjeistaa ajokiellon antamisessa; päätöksen tehnyt juristi on nähnyt näistä vaihtoehdoista vain sen tiukemman, minkä hän itse lähettämässään sähköpostissa todistaa. Olen näin jälkikäteen tyytyväinen siitä, että itse lähdin neuvottelemaan hänen kanssaan nimenomaan sähköpostitse enkä juurikaan puhelimitse, onpahan ainakin kaikki viestintä tallessa.

Mutta että näin. :)