koirankarvojen määrää ei voi sanoin kuvata. Tai ainakin kaikenlaisten määrää ilmaisevien termien eteen pitää laittaa v:llä alkava sana. Edit: Siis niiden karvojen mitkä eivät ole kiinni koirassa!

Koiramaailman kevään huomaa myös siitä, että karvakavereiden sohva on nyt lopullisesti revitty rikki. Silputtu patja on jo lähtenyt jäteauton mukana kohti koiransänkypatjojen taivasta, ja runko odottaa halkojen päällä pääsevänsä palvelemaan viimeisen kerran - kiukaan tulipesässä.

Kiivasta kaivamista on ajoittain kuulunut myös uusien koirasänkyjen suunnalta, mutta ne ovat toistaiseksi kestäneet (siis vuorokauden jo, hurraa!).  Ja tuholainen ei tällä kertaa ole todellakaan Santtu-hyeena, vaan Pikkulikka, "desperate bitch". Kuvassa hän näyttää syvästi katuvalta, mutta tosiasiassa häntä vain v....ttaa kun hänen useiden päivien kaivantaurakkaansa ei osattu arvostaa.

Viime hetkellä muistettiin myös bitchin rabies-rokotus, ja se olikin kannattava reissu eläinlääkärille; tuliaisiksi kotiin saatiin 15 kg koiranruokaa. :) Eikä mitään sertiä, vaan ihan ehtaa Eukanubaa, jonka parasta ennen -ajankohta oli mennyt umpeen helmikuussa 2009. Rokotus tuntuu joskus kalliilta, varsinkin kun siitä nyt ei ole koiralle todennäköisesti mitään käytännön hyötyä, mutta tällä kertaa päästiin jopa plussan puolelle.

Pikkulikka on muutenkin meidän eläinlääkärin lellikki, se saa aina käydessään jotain hyvää mukaansa. Viimeksi se sai "vain" pienen pussin kuivamuonaa, silloin syynä oli pussin päällimmäiseen paperiin tullut pieni repeämä, joka oli jouduttu teippaamaan. Santtu taas ei saa tavallisten vastaanotto-namien (eli epätoivoisten lahjontayritysten) lisäksi mitään, vaikka se suureen ääneen aina ilmoittaa jo ulko-ovella, miten KIVAA sen mielestä on päästä eläinlääkärin luokse, puhumattakaan sen sydämellisistä jälleennäkemispusuista kunhan ensin on kaadettu puolet myyntitelineistä matkalla kohti vastaanottohuonetta, * poing ¸.·´¯`·.¸¸.·´¯`·.¸¸.·´¯`·.¸ poing *.

No, kiittämättömyys on maailman palkka!