ostin eläinlääkäriltä vihdoinkin tuollaisen Furminatorin, tiedä sitten onko se maailman kahdeksas ihme vai taasko minulta onnistuttiin pelkkien huhujen perusteella huijaamaan joitakin satalappusia Norjan valuuttaa.

Ja imuriostoksillakin käytiin, ne tarjousimurit mitä tuo säästäväisempi puolisko oli ajatellut katsoa, oli tietenkin viety hyllystä, mutta minä sain sitten oikein suloisesti kiehnäämällä sen vakuutettua siitä, että tämmöinen pussiton vehje on imurimaailman Ferrari ja Rolls Royce yhdistettynä. Ja niin siitä tuli meidän imuri! Santtukin oli ihan onnesta soikeana kun sen näki.

Että jopas täällä alkaa karvat saada kyytiä!