Tällä viikolla olen harjoitellut aamuheräämistä ja testannut työpaikan kahvin, arvosana molemmista välttävä miinus. No annetaan kiitosta siitä että kahtena päivänä kolmesta tarjottiin kakkukahvit, mutta kun kerran tilataan monta kakkua niin miksi kaikkien pitää olla ällöjä kerma- ja marsipaanikakkuja kun kaikki normaalit ihmiset pitävät SUKLAAkakusta? No varmaan juuri siksi. :)

Minusta ei onneksi tullut töiden ohella opiskelijaa, vaikka kesäkuussa erään mielenhäiriön vallassa kirjoitin itseni listalle jonkinlaisiin opintoihin... Kävi ilmi että ei ole varaa niin monta kuitenkaan laittaa opiskelemaan, eikä minun nimeä näkynyt lopullisella listalla. Hyvä niin, en todellakaan valita. Olen päässyt nykyisellä työpaikalla kaikenlaisille kursseille joille oikeasti olen halunnut ja myös monelle jolle en oikeastaan ole halunnut. Niistä nyt on pahimmillaankin selvitty korkeintaan leukojen haukottelusta sijoiltaan vääntymiseltä, mutta tällä kertaa olisi saattanut joutua panostamaan hiukan enemmän.

Pomo yritti olla hauska ja pyysi erästä yllättäen esille nostamaansa henkilöä (se tykkää aina yllättää alamaisiaan) laulamaan koko henkilökunnalle laulun. No tämä sitten aloitti, laulu on nimeltään Fiskebollevisa eli Kalapullalaulu, en ollutkaan ennen sitä kuullut. :) Se alkoi näin:

Fiskeboller bor i havet.
Havet er fiskeboller's hjem.
Dette var det 1. verset.
Nå er det bare 99 igjen.

Fiskeboller bor i havet.
Havet er fiskeboller's hjem.
Dette var det 2. verset.
Nå er det bare 98 igjen.

Fiskeboller bor i havet.
Havet er fiskeboller's hjem.
Dette var det 3. verset.
Nå er det bare 97 igjen.

Eli Kalapullat asuvat meressä, meri on kalapullien koti. Tämä oli 1. säkeistö, nyt on enää 99 jäljellä. Kalapullat asuvat meressä, meri on kalapullien koti. Tämä oli 2. säkeistö, nyt on enää 98 jäljellä. Ja niin edelleen, 100 säkeistöä. :)

Siinä se perjantai sitten kuluikin. Eikä syöty kalapullia päivälliseksi.