Itä-Finnmarkun korkeimman tunturin Rastigaisan yllä leijuu kai sellainen kirous, että minä en pääse koskaan näkemään sen huippua sieltä huipulta käsin. :) Tämä oli toinen yritys, ilta oli kaunis mutta leiriydyimme puurajalle, oli kuitenkin myöhä ja ajateltiin että hyvähän sitä on kerran elämässään nukkua yöaikaan kesälomalla! Tämä oli tietenkin koko kesän typerin päätös... Mutta kun koiraakin nukutti...

Illalliseksi testasin tromssalaisen Real-sarjan turskapataa, ja aamiainenkin oli muuten saman sarjan aamiaissekoitus, nämä tyhjiöpakatut retkimuonat ovat minusta ihmiskunnan nerokkaimpia keksintöjä. :) Ja toisin kuin jotkut toiset vähän vastaavanlaiset pussijutut mitä on tullut syötyä, kaikki neljä Real-makua joita olen ehtinyt kokeilla, maistuvat TOSI hyviltä! - Mies ei ollut ihan vakuuttunut asiasta, siksi kuvassa näkyy myös yksi Atrian grillimakkara. :D

Aamulla heräsimme virkeinä (?!) klo 5:58 (!!!!????), ja edelleen oli ihan kohtuullisen hieno sää, vaikka vähän pilvistä... Huipulle oli vielä 10 km matkaa ja sitä kohti sitten lähdettiin kulkemaan. Ja kauniita kukkasia löytyi taas sieltä missä ei mikään kasva... :)

Mutta niin vain kävi TAAS kerran, että juuri ennen viimeistä nykäisyä se hiiskatin huippu otti ja kiskaisi hupun päähänsä.

Ylös asti ei sitten noustu, alkoi myös sataa kaatamalla ja eipä sitä läpimärkänä luonnon ihmeistä jaksa nauttia, varsinkaan kun niitä ei näe. Ei muuta kuin takaisin teltalle lähestulkoon kuivaan makuupussiin murjottamaan, sitten paisteltiin priimuksella makkaraa sisällä teltassa, kunnes pakattiin läpimärät vaatteet ja läpimärkä teltta läpimärkiin rinkkoihin ja ei kun alas, autosta sentään löytyi kuivaa vaatetta päälle, siitä ei ollut alkanut katto vuotaa, vaikka se olisi epäilemättä sopinut hetken tunnelmaan täydellisesti. :D Nuuka eläminen lopetettiin Karasjoen Rica-hotellissa, jossa kuivateltiin makuupussit kylpyhuoneessa ja itsemme saunassa, paitsi Santtu könysi sängyn alle tuhisemaan eikä jaksanut edes vinkua meidän perään kun lähdimme saunomaan. Koiran vienti siihen hotelliin on suht kallista lystiä, ja kaljan hinnasta voisi päätellä olevansa paremmassakin cityssä. Eipä sitä kyllä sen yhden oluen ja yhden keskinkertaisen ruotsalaisen elokuvan jälkeen pysynyt enää hereillä.