...ensin ei kuulunut kahteen kuukauteen mitään ajokorttiasian tiimoilta, lähetettyäni takaisin lappusen jossa en hyväksynyt ajokiellon pituutta. Onneksi ihanalla työkaverilla on melkein yhtä ihana aviopuoliso joka on poliisilaitoksella töissä ja oli, vaikkei hänellä olekaan asian kanssa mitään tekemistä, tarkistanut juttuni etenemisen ja laittoi sitten sähköpostia jossa kehotti minua vetämään pois suostumukseni väliaikaiseen ajokieltoon. Niin kauan kuin minä hyväksyn että ajokortti on heillä säilössä, ja juttu on muuten auki koska en hyväksynyt sitä ajokiellon pituutta, niin he voivat odottaa vaikka maailman tappiin ennen kuin mitään tapahtuu. Sitähän minä en tiennyt, koska asiaani käsitellyt poliisijuristi on k*sipää joka haluaa vain että kunnon kansalaista rangaistaan oikein viimeisen päälle. Eihän sille varmaan tullut pieneen mieleenkään kertoa minulle tuollaista asiaa.

Laitoin siis neuvon mukaan sähköpostia tiistaina iltapäivällä, ja toivoin etten kuulisi mitään kolmeen viikkoon, koska jos ajoluvan haltija ei anna suostumusta / peruu suostumuksen ajokortin poisottamiseen niin poliisilla on kolme viikkoa aikaa ottaa yhteyttä asian etenemisestä. Eli jos he vitkastelisivat tarpeeksi, voisi kaiketikin mennä vaatimaan kortin takaisin. No eihän siihen mennyt kuin tasan kaksi vuorokautta kun sieltä soitettiin ja kutsuttiin paikan päälle.

Sellainen lappunen annettiin käteen jonka mukaan on oltava Vesisaaressa kuulusteltavana 6. heinäkuuta. Eli sinnepä sitten ennen kuin pääsen Suomen-lomalle - todennäköisesti ilman ajokorttia. Tuskinpa siitä miitingistä mitään tulosta syntyy, mutta ainahan on lupa yrittää! Varsinkin kun on itsepäinen sarvipää kuten meikäläinen.

- Mutta nyt rupean pakkaamaan mökkireissua varten, joka suuntautuu huomenna pienen akkaporukan kanssa Pikku-Suomen eli Pykeijan (Bugöynes) suuntaan. Ihan ok ettei tällä kertaa tarvitse olla kuskina! ;)