se on nyt tämän heinäkuun aikana tullut mulle selväksi, en ole ikinä niin kätevästi kuljetellut autoa pääkaupunkiseudulla. Parempi Puolikas lähti eilen takaisin pohjoisiin ja vei GPS:n mukanaan, ja sen kyllä huomasi, töttöröö. Miksei noiden liittymien jälkeen voi aina olla mahdollisuutta takaisinkääntymiseen, ns. Kaduttaako?-kaistaa jonka kautta pääsisi yrittämään uudelleen josko se liittymään osuminen onnistuisi.

Plussaa ystävälliselle myyjättärelle jollain Espoon laidan Shellillä, joka valoi minuun sen verran uskoa että löysin kadottamani KehäKolomosen, vaikka oikeanlaiset kartat olikin loppuunmyyty.

Joo, ja plussaa Tallinnan Vana Linnan Old House -vierastalolle, siellä oli huoneessa iso piano :D ja yöllä kummituksia käytävällä ja vaikka mitä jännää! Hotellissa ei ole ikinä niin kivaa kuin vanhassa sokkeloisessa kesähostellissa. Miinusta hotelleille, ne on niin tylsiä.

Tallinnassa jossain korkeella

Miinusta myös eräälle Hellsingin biljardikapakalle, jonka portsari heitti asiakkaat ulos välittömästi valomerkin jälkeen klo 00:30 vaikka paikka oikeasti oli auki yhteen:

...minä kun luulin olevani pienessä sievässä niin leppoisa tapaus ettei minua kiivastuta muut kuin aamuyöstä taksijonossa etuilevat eukot, mutta siihen listaan on nyt pakko lisätä viimeisen drinkin rentouttavaa nauttimista estävät portsarit. >:-/ Seurueemme siirtyi kuitenkin kiltisti naulakon kautta ulos, ja Parempi Puolikas lähes teippasi minulta suun kiinni joten en päässyt tappelemaan syvästi loukatun kunniani puolesta. Kuulemma parempi jos riitelen vain keskustelupalstoilla. ;)