...täälläkin sitä kesti 20 minuuttia sen jälkeen kun lähdin ulos, sitten vasta alkoi sataa. Kaunis sää on erinomainen syy lykätä "perjantaisiivousta", mutta minkähän verukkeen sitä nyt keksisi? No, kunhan tässä vähän aikaa istuu niin eiköhän jotakin tule mieleen...

Syyskuu komistuu kaiken aikaa ja kohta pääsee poimimaan puolukoita. Pikkulikan lounastaukoihin kuuluvat lähinnä variksenmarjat, niistä se tykkää kuin hullu puurosta (mistähän tuokin sanonta tulee, pitääkö sitä puurosta tykätäkseenkin olla hullu?).

Jotkut pihan kukkaset ovat nyt toiveikkaasti heränneet kyselemään että onko vielä pitkä aika kesään. Koivuangervo tietää muttei kerro.

Parempi Puolikas on taas vaihteeksi autoilemassa vuonoa ympäri. Valppaat vahdit käyvät välillä ikkunassa tarkistamassa ettei se vaan pääse salaa yllättämään. Se olisi kamalaa jos koirilta jäisi isäntä haukkumatta kun se tulee kotipihaan. Murtovarkaalle nämä todennäköisesti vain heiluttaisivat häntää, mutta oma kotiväki on tärkeä räyhätä tervetulleeksi kuorossa.